AL-kirjoitukseni ”Mekin istumme öljylähteen päällä” on kirvoittanut kovasti kommentteja. Tämänpäiväisessä vastineessani kommentteihin (AL 1.4.) käsittelen erästä tarjottua vaihtoehtoa, tuulivoimaa.
Tuulivoima ei ole vastaus
On hyvä, että poliittinen päätöksenteko sai Satu Hassin kommentin myötä kasvot. Kansalaisten tuleekin tietää eri ryhmittymien ajamat energia-agendat ja niiden seuraukset voidakseen valita niistä itselleen sopivimman.
Tuulivoimasta puhuttaessa annetaan ymmärtää toiveikkaasti sen olevan vastaus miltei kaikkeen. Itse asiassa tuulivoimalla tuotetaan ainoastaan sähköä. Eikä sitäkään silloin, kun tuulee liian hiljaa tai liian lujaa. 2,7 miljoonan suomalaisen kodin lämmittää sen sijaan fossiilisesti suurelta osin tuotettu kaukolämpö. Tuulivoimatuottaja E.onin julkaiseman tutkimuksen mukaan tuulivoima voikin huonosti korvata perinteistä voimantuotantoa.
Vuonna 2015 kokonaisenergiastamme tuulivoiman osuus on noin puoli prosenttia. Nykyisilläkin vähäisillä tuotantomäärillä tuulivoiman saama syöttötariffituki on jopa 200 miljoonaa euroa vuodessa. Avokätinen syöttötariffi onkin houkutellut lukuisan määrän sekä kotimaisia että ulkomaisia sijoittajia, jotka saavat takuuvarmasti valtion kassasta erinomaisen tuoton sijoitukselleen.
Suomen kunnianhimoisen ilmasto- ja energiastrategian tavoitteena on vuoteen 2025 mennessä kasvattaa tuulivoiman osuudeksi hieman reilut kaksi prosenttia. Tuulivoima täyttää siis suosiollisissa tuuliolosuhteissa silloin verrannollisesti Kuopion energiantarpeen. Entä muu Suomi? Pitääkö sen palata takaisin kivikauteen?
Raskaasti tuettuna energiamuotona tuulivoima tulee nostamaan sähkölaskua merkittävästi. Esimerkiksi tuulivoiman unelmamaassa Saksassa kotitalouksien maksama sähkönhinta on miltei kaksinkertainen Suomeen verrattuna.
Suomalaiset kodit ja julkiset rakennukset tulevat jatkossakin lämpiämään jollakin muulla kuin tuulivoimalla. Kysymys kuuluu: vaikenemmeko me nolona siitä tosiasiasta, että energianlähteitämme tulevat myös tulevaisuudessa olemaan kalliilla Venäjältä tuomamme, energiariippuvuutta aiheuttavat, huoltovarmuuttamme vähentävät, ja saastuttavat fossiiliset polttoaineet? Vai otammeko me saatavissamme olevan hyödyn ja käytämme lähienergiaa, kuten puuta ja turvetta?
Jo suojeltuihin suoaloihin ei saa koskea nyt eikä tulevaisuudessa. Kun otamme jo luonnontilansa menettäneitä soita käyttöön vaivaiset 5 prosenttia koko suo- ja turvealastamme ja jätämme koskemattomiksi 95 prosenttia, saamme silti 25 vuoden aikana 100 miljardia euroa plussaa vaihtotaseeseemme ja 30 000 uutta työpaikkaa.
Lassi Kaleva
Julkaistu Aamulehdessä 1.4.2015 Näkökulman jatkoissa
