-------------
Julkaistu kirjoitukseni joiltakin osin laajennettuna:
Ratikan suunnittelun jatkamisesta päätettiin Tampereen kaupunginvaltuustossa 16.6.2014. Ratikasta ei kuitenkaan ollut yhteistä poliittista tahtotilaa – ainoastaan poliittinen lehmänkauppa.
Ratikan perustelut ontuvat. Koska kilpailutuksissa ei paikallisia työntekijöitä tai yrityksiä voida suosia, saattavat hankkeen veroeurot koitua muiden kuin hankkeen maksajien eduksi.
Hanketta perusteltiin vankalla kansalaisten tuella, esim. sosiaalisessa mediassa, mutta valtuustossa ehdotettu neuvoa antava kansanäänestys ei saanutkaan tukea - vaikka sellainen voitaisiin järjestää joko heti tai seuraavien kuntavaalien yhteydessä. Eikö valtuutetuilla olekaan luottamusta siihen, että tavallinen kansa osaisi päättää itseään koskevan ja itse maksamansa asian?
Olemme budjetin kehyksestä jo 20 milj. euroa miinuksella. Ongelmana on ostovoiman hiipuminen, kun kaupunki joutuu kaiken aikaa lisäämään kuntalaisten vero- ja maksutaakkaa. Tampere-lisä sai mennä, kiinteistöveroa ja kunnallisveroakin nostettiin. Tämä tarkoitti nimenomaan ostovoiman leikkausta, koska tavallisessa suomalaisessa perheessä lisäraha menee yleensä kulutukseen. Onkin laskettu, että esim. 1 % korotus arvonlisäverossa tms. vie Tampereelta noin 700 työpaikkaa.
Ratikan väitetään nostavan 2 % joukkoliikenteen kulkutapaosuutta. Joukkoliikenteen hintajoustotaulukoista näemme, että jokainen 10 % lipunhinnanalennus lisää joukkoliikenteen kysyntää 3 prosenttia. Eli alle 3 milj. eurolla vuodessa joukkoliikenteen kysyntä nousisi välittömästi ja merkittävästi – ilman kaupungin talouden syöksykierteeseen saattavaa miljardi-investointia.
Ratikan pitäisi helpottaa liikkumista. Kävelymatkat pysäkeille kuitenkin pitenevät, eikä loputtomat vaihdot raskaiden kantamusten kanssa ole kaikille kuntalaisille kovinkaan yksinkertaisia tai vaivattomia.
Raiteilla kulkeva ratikka on taloudellinen riippakivi, joka sitoo yhdyskunnan kehityksen kiskoihin ja jakaa maankäytön ja liikenteen hyödyt epäoikeudenmukaisesti. Ei ratikalle, on Kyllä Tampereelle.
Lassi Kaleva
Kaupunginvaltuutettu (ps)
Tampere
Julkaistu mukailtuna Aamulehdessä 19.6.2014 Lukijalta-palstalla
Tampere alkaa olemaan päättömyyden kaupunki. Mistään tai mitään ei kysytä kaupunkilaisilta. Ei ole ok, että ratikka ja Rantatunneli rakennetaan kysymättä mitään. Tampere kun on kaupunkilaistensa kaupunki, ei pelkästään päättäjien, jotka istuvat kaupunginvaltuustossa. Eikä ole ok, että Kaupin- ja Rauhaniemen sairaalaat suljetaan vuoteen 2020 mennessä, koska laitospaikkoja halutaan vähentää (tai lopettaa ne kokonaan). En ymmärrä tätä oikein enää. Itse kotihoidossa työskennelleenä voin sanoa, että on kaunis ajatus että kaikki sairaat ja vanhat pärjäisivät kotona. Oikeassa elämässä se ei kuitenkaan mene niin, vaan laitospaikoista tulee olemaan niin huutava pula että osa jää varmasti täysin hoitamattakin. Kotihoidon resurssit eivät ole suunniteltuja siihen, että täysin muistamattomia, monisairaita ja jalattomia (jalat eivät kanna) vanhuksia pystyttäisiin hoitamaan kotona. Ei ole realistista ajatella, että kaikki pystyvät asumaan kotona ja että kaikki haluavat rakentaa ratikan kaupunkiin, jonka bussiliikenne on jo muutenkin todella hyvä ja vertaansa vailla.