---------
Hämeenkadun muuttuminen joukkoliikennekaduksi ei saa tukea kauppakamarilta, Tampereen yrittäjiltä, eikä edes tavallisilta kansalaisilta. Kuitenkin hanketta ajetaan poliittisella päätöksellä kuin käärmettä pyssyyn. Miksi?
Syys–lokakuun vaihteessa Tampereella järjestettiin Pysäköinti yhdyskuntasuunnittelussa -seminaari, pääpuhujanaan Wienin teknillisen yliopiston professori Hermann Knoflacher, joka tuntuu olevan myös monen tamperelaisen luottamushenkilön oppi-isä liikennesuunnitteluasioissa.
Professorin mukaan hallittu liikenteen ruuhkauttaminen on työkalu, jonka avulla edistetään joukkoliikennettä. Tätä työkalua on käytetty tietoisesti ja menestyksellisesti useassa eri kaupungissa maailmanlaajuisesti.
Jokunen vuosi sitten silloinen Tampereen tekninen lautakunta sai kosketuksen menetelmään opintomatkallaan Saarbrückeniin. Heille kerrottiin aivan avoimesti, että ensin ratikkahanke ei millään edennyt, kunnes muuta liikkumista vaikeutettiin riittävästi.
Ei ehkä lienekään sattumaa, että melko monessa Tampereen joukkoliikennekeskustaa edistämään tarkoitetussa havainnekuvassa komeilee kiiltävä ratikka.
Koska Itävallassa on yli viisinkertainen väestöntiheys Suomeen verrattuna, tiedustelin professorin mielipidettä siihen, miten tamperelaiset pääsevät mökeilleen, jos luopuvat autostaan. Vastaus oli seuraava: autonne voisi olla jatkuvasti parkkeerattu kaupungin ulkopuolella sijaitsevaan valtaisaan autoparkkiin. Sitten menette mökkireissunne aluksi lapsinenne ja tavaroinenne autollenne joukkoliikennettä käyttäen. Ja sitten paluumatkalla jätätte autonne niin ikään matkan varrelle, ja tulette takaisin kotiin joukkoliikennettä käyttäen.
Tiedustelin lisäksi professorin neuvoja lapsiperheen kauppareissun painaville kantamuksille. Professori itse tilaa kaupoilla ollessaan painaville tavaroilleen kotiinkuljetuksen ja ajatteli, että niin meidän suomalaistenkin olisi hyvä tehdä.
Virallinen kanta valtaa pitävän poliittisen hegemonian ja viranhaltijoiden kesken on liikuttavan yksimielinen. Usko siihen, että ihmiset voidaan pakottaa tulemaan Tampereen keskustaan, on ilmeinen.
Todellisuus on karu. Alueen nykyisistä yrittäjistä monet menettävät elinkeinonsa ja Tampere veronmaksajansa. Tampereen keskusta menettää elinvoimaisuutensa, kun tilalle tulee syöttölöitä, juottoloita, kirpputoreja ja hennesmauritseja. Keskustan liike-elämän rikkaus ja monimuotoisuus kuihtuu. Ja kaupunkilaiset menettävät yhteisen olohuoneensa lisääntyneen häiriökäyttäytymisen ja sotkuisuuden johdosta. Voittajia ovat kaupungin ulkopuolella sijaitsevat ideaparkit ja kauppakeskukset.
Joukkoliikennekatu ynnä muun näpertelyn sijaan kaupungin pitäisi satsata vanhusten hyvinvointiin ja peruspalvelujen kunniakkaaseen hoitamiseen sekä työpaikkojen lisäämiseen ja tuottavan yritystoiminnan ja pienen ja keskisuuren teollisuuden edistämiseen.
Vaikka hankkeen taustalla saattaakin olla yleviä tarkoitusperiä, niin lopputulos on, että Anna-Kaisa Ikosen (kok) pormestariohjelman mukainen Hämeenkadun yksityisautottomuus tuottaa vain häviäjiä.
Lassi Kaleva
Kirjoittaja on tamperelainen kaupunginvaltuutettu (ps) ja yrittäjä
Kirjoitus on julkaistu Aamulehden Näkökulma-palstalla 7.1.2014
