Tampereen tilaaja-tuottaja-malli on nähty. Nyt se voisi jo mennä.

18.11.2013 valtuuston budjettikokouspuheenvuoroni, jossa esitän tilaaja-tuottaja-mallin hallittua alasajoa:

Tilaaja-tuottaja-malliin meillä on selkeä kanta. Se on mielestämme kaupungin resurssien tuhlailevaa käyttöä. Vuosikausia kestävä mallin kehitystyö ei ole tuonut luvattuja säästöjä tai toiminnan tehostumista. Valtuutettu Anneli Kivistö on useaan otteeseen kysynyt, että missä ne luvatut säästöt viipyvät. Hän ei ole niitä nähnyt, emmekä mekään ole niitä nähneet. Kyseenalaisen ideologian kannattaminen ja kehitys on tullut Tampereelle kalliiksi. Oulu on jo tilaaja-tuottaja-mallista luopunut. Mikäli malli olisi niin erinomainen, eikö se olisi jo muissakin suurissa kaupungeissa laajasti käytössä?

Kaupungin tulee ryhtyä toimenpiteisiin tilaaja-tuottaja-mallin hallitun alasajon mahdollistamiseksi. Säästöä mm. 400:sta tilaajapuolen virasta arvioidaan tulevan 26 miljoonaa euroa vuodessa. Soveltuvin osin tilaajapuolen henkilökuntaa voidaan myös siirtää tuottajapuolelle vahvistamaan kaupungin omaa tuotantoa.

Tässä on vaara että omatuotantoa ajetaan alas kun se saadaan näyttämään kalliimmalle korkeiden vuokrien ansiosta. Ongelma on tilaajatuottajamallissa se, että kaupungilla on omaa tuotantoa, jolle maksetaan joltakin momentilta palkkaa, vaikka kyseiseltä yksiköltä ei tilattaisi yhtään mitään. Kaupungin oma yksikkö näyttää tehottomalta. Otetaanko kaupungin yksiköiden kustannukset seisonta-ajalta huomioon valitun edullisimman tarjouksen kustannuksissa?

Ennen oli mestareilla omat vastuualueensa ja työt hoidettiin tunnontarkasti. Nyt tekemätön työ on silmien alla, mutta sitä ei voi tehdä, koska tilaaja ei ole työtä tilannut. Vaikka valot ovat sammuneet niitä ei voi sytyttää ,jos kukaan ei ole tilannut. Tämä on byrokratiaa, joka tulee kaupungille kalliiksi. Kaiken lisäksi työt saattavat jäävät tekemättä.

Onko edullista se, että kaupungin oma tuotanto maksaa tyhjäkäynnistä? Tyhjäkäynnin kustannukset pitäisi laskea mukaan hankinnan kokonaiskustannuksiin. Onko tarkoituksena se, että kaupungin oma tuotanto ajetaan tällä tavalla huomaamattomasti alas? Kun oma tuotanto on hävitetty, niin muidenkin tuottajien tarjoushinnat nousevat.

Infran alueella, esim. vesilaitoksella, ollaan tympääntyneitä, kun ei tiedetä onko mitään tekemistä. Jos tilaaja ei tilaa, niin mitään ei voida tehdä, koska ilman momenttia ei voi laskuttaa. Kaupunki kuitenkin maksaa palkan, joka nähdään vain kuluna, koska tuottaja ei voi tuottaa mitään ilman tilaajan tilausta. Seistään vain tumput suorina. Ja saadaan kaupungin oma tuotanto näyttämään paljon kalliimmalta kuin yksityisen. Tilaajapuolella ei ymmärretä tilaaja-tuottajamallia.

Tilaaja-tuottaja-malli toimii vain erikoisprojekteissa, joissa tarvitaan asiantuntemusta, mutta nykyisellään se vain kasvattaa byrokratiaa ja hallinnon kustannuksia todella mittavasti.